Tunnen itseni jälleen väsyneeksi ja vittuuntuneeksi. Enitenhän minua siis turhauttaa, että en ole viime päivinä ollut mitään muuta kuin vittuuntunut. Okei... Eilen oli ihan mukava iltapäivä. Otin mökillä sähkönsiniseksi maalaamani retro-pyörän, kamerani ja lähdin ajelemaan maanteita pitkin ja yritin myös valokuvata. Illalla vitutus iski jälleen. Tuntuu, että minuun otetaan yhteyttä vain, kun tarvitaan joku jolle valittaa, kun menee huonosti niin minuun voi ottaa yhteyttä. Jipii. Ei siinä mitään, kyllähän minulle saa avautua, mutta olisi ihan kivaa, jos joku kysyisi joskus minulta "Vaivaako sua jokin?" tai "Mikä nyt on?" tai jotain muuta vastaava. Mutta se olen aina minä joka saa selvittää muiden ongelmia, joutuu osalliseksi muiden riitoihin tms. Haluaisin vain, että ystävät osottaisivat edes joskus pientä kiinnostusta minun asioitani kohtaan. Varmasti avautuisin vaikka mistä, jos joku edes yrittäisi saada minua avautumaan. Sellainen kysynpä-nyt-kun-on-pakko-esittää-vastakysymys onkin sitten niin mukavaa, että melkein naurattaa.