Keväällä pitäisi aina jaksaa panostaa niihin viimeisiin kokeisiin,
jotka aina kasaantuvat siihen parille viimeiselle viikolle. Pitäisi,
pitäisi ja pitäisi. Väsyttää, ulkona on ihana ilma ja sosiaaliset
suhteeni ovat olemattomia. Inhottavinta on se, että näin on joka kevät
ja siihen ei ikinä totu. Nytkin on matemaattisten taitojen
harjoittaminen kesken, englantia pitäisi vielä treenata, lukea
historiaa ja tehdä se alustus, joka aikaistui viikolla ja sain viime
keskiviikkona sen tietää. Ja pitäisi harjoitella pianotutkintoon. Ei
riitä, että on hyvä. Täytyy olla parempi.
Kun lukee monta tuntia, alkaa päätä särkeä. Sisällä on niin huono ilma. Ja joku tulee tyhjentämään astianpesukonetta Älä, älä kolisuttele niitä astioita, mun pää halkeaa kohta. Ja mikä se phytagoraan lause olikaan? Hei
mä en nyt ehdi. Ai miksen? Mun on pakko lukea nää jutut, kun luin sitä
fyssaa ja treenasin piano-konserttiin, niin jäi taas näille päiville
tää lukeminen. Ja pakko mennä aikaisemmin nukkumaan, on niin paljon
univelkaa. Joka kevät täsmälleen sama juttu. Siitä ei
pääse mihinkään. Mutta, koska en tyydy huonoon, haluan parempaa, niin
todistuksessa on oltava nätissä rivissä hyviä numeroita ja keskiarvon
pysyttävä samana mitä se on aikaisemmin ollut. Syksyllä lukeminen on
vain yksinkertaisesti paljon helpompaa. Aina on täynnä uutta energiaa,
joka on helppo käyttää kokeisiin. Ja sitten kun keväällä niitä kokeita
on huomattavasti enemmän, ei jaksa tehdä mitään. On vaan kiva olla
kotona ja lukea uudestaan ne samat vanhat kirjat, kun ei
kirjastossakaan viitsi käydä (tulee muka luettua enemmän koulujuttuja).
No niin, se phytagoraan lause...
sunnuntai, 20. toukokuu 2007
Kommentit