Inhotan itseäni. En pysty hyväksymään, että veljelläni olisi mahdollinen tyttöystävä (ainakin kandinaatti), en vain pysty. Kaikki, mitä olen saanut tästä tytöstä selville lähinnä ärsyttää minua. Toisaalta hän voisi selvästikin sosiaalisena persoonana jopa puhua minulle (olemme samassa koulussa), koska on ärsyttävää, kun veljelläni on kavereita, joita näen päivittäin ohimennen koulussa ja meillä kotona, kun olemme siellä veljen kanssa kahdestaan, mutta olen heille kuin ilmaa. Ärsyynnys voi johtua myös siitä, että he vaikuttavat minusta kiinnostavilta persoonilta ja haluaisin tutustua heihin tai edes jutella heidän kanssansa.
Mutta haluaisin silti pitää veljeni itselläni. Emmehän me mitään erityisen läheisiä ole, mutta keskivertoa paremmat välit meillä on ja olemme kiinnostuneet samoista asioista; saman tyylisestä pukeutumisesta, musiikista, elokuvista. En halua, että kukaan muu tyttö saisi jutella hänen kanssaan bändeistä tai, että hän soittaisi kellekään muulle kuin minulle sitä uutta bändiä, johon on tykästynyt. Kun näin erityisen paljon inhoamani bändin levyn veljeni pöydällä päätin kuitenkin kuunnella sitä ja se kuullosti ihan hyvältä. Myöhemmin sain kuulla, että se levy oli Sen Tytön ja aloin ihmetellä, miksen taittanut sitä kahtia. No, se on kuitenkin sellainen levy, jota ei saa Suomesta, enkä halua olla niin ilkeä.
Parilta kaveriltani (he ovat minua muutaman vuoden vanhempia, saman ikäisiä kuin veljeni) sain kuulla, että tämä tyttö oli selittänyt, että hänellä "On vähän juttua" minun veljeni kanssa. Ärsytti.
Kun näin heidät yhdessä kahvilla niin veljeni joutui tulemaan kaksi kertaa ulos kahvilasta juttelemaan minun kanssani (kännykkäni oli rikki), mutta samalla tunsin suurta mielihyvää.

Toisaalta haluaisin veljelleni kaikkea hyvää, mutten tämän tytön kanssa. Haluaisin sanoa veljelleni, etten ihaile ketään niin paljon kuin häntä ja hän on mielestäni aivan mahtava persoona. Haluaisin kysyä häneltä, mitä hänen ja tuon tytön välillä oikein on, ettei tarvitse uskoa huhupuheita. Mutta pokkaa ei vain löydy.